Kivikirkon Kaiku

Iloa, yhteislaulua ja kesän tuntua Tuuloksen kirkossa koettiin iloinen jumalanpalvelus sunnuntaina 31.5.2026, jossa musiikkiryhmä laulatti kirkkokansaa rennolla ja mukaansatempaavalla otteella. Tilaisuus järjestettiin jo yhdeksättä kertaa – upeaa! Heidi-papin saarna pyhän Kolminaisuuden päivänä oli kaunis ja koskettava: Jumala on suuri, ihminen pieni. Paikalla oli runsaasti seurakuntalaisia. Sunnuntaina vietettiin myös Suvivirren sunnuntaita, ja virsi laulettiin seisten – ilolla ja kesän tuntua sydämessä: Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa… Jumalanpalveluksen jälkeen nautittiin kirkkokahvit läpikäytävässä.

Perhekerhojen kevätjuhlan tunnelmia – iloa, leikkiä ja makeita hetkiä yhdessä! Eilen, 27.5.2026, vietimme perhekerhojen kevätjuhlaa. Aloitimme juhlan perinteiseen tapaan suvivirrellä, ja Mika-pappi kertoi kevään ihmeestä ja uuden alusta. Pihalle oli lapsille rakennettu monipuolisia puuhapisteitä: saippuakuplien puhaltelu ja kiinni ottaminen innostivat, pehmosammakoita heiteltiin koriin, ja vapaalle leikille jäi hyvin tilaa. Ilo ja nauru täyttivät pihan. Lopuksi avautui kaikkien odottama jäätelökiska – ja olipas tarjolla herkullisen näköisiä annoksia! Kiitos kaikille mukana olleille yhteisestä, lämpimästä juhlahetkestä.

Vaellusta, hartautta ja levähdyksiä Vähä-Keltajärven maisemissa. Evon kauniisiin maisemiin lähdettiin vaeltamaan 34 osallistujan voimin. Vantaan Rekolan seurakunnasta mukana oli 14 osallistujaa, vetäjänään Siru Rantanen ja kuljettajanaan Jouko Railotie eli Jokke. Alkuhartauden piti Jürgen Skaffari. Pyhiinvaeltajan rukous oli peräisin 1200-luvulta, hieman muokattuna tähän päivään. Hartauden jälkeen kuljettiin noin viiden kilometrin matka pääosin vanhaa metsäautotietä pitkin. Matkan varrella pysähdyttiin pari kertaa, ja osa matkasta taitettiin hiljaisuudessa – omiin ajatuksiin syventyen tai rukoillen. Myrsky oli kaatanut tiellemme pari isohkoa puuta, jotka kierrettiin. Vähä-Keltajärven laavulla kirkkoherra Mika Juppala toimitti messun. Lintujen laulu ja tyyni järvimaisema loivat tilaan erityisen, pysäyttävän tunnelman. Suvivirrestä (571) veisattiin kolmas säkeistö, Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuor...

Sunnuntaina 24.5.2026 Lammin kirkossa vietetty kevätkonsertti "Näin unta kesästä kerran" kokosi kirkon täyteen kuulijoita. Lämmin tunnelma ja monipuolinen ohjelma ilahduttivat – väkeä oli paikalla runsas joukko. Varia Voce -kuoro ja kamariyhtye Fantasmi (Porvoo) esiintyivät taidokkaasti johtajanaan Jarkko Yli-Annala. Konsertissa kuultiin keväistä kuoro- ja soitinmusiikkia, kevyttä klassista sekä tuttuja kotimaisia gospelsäveliä mm. Pekka Simojoelta, Tommi Kaleniukselta ja Petri Laaksoselta. Porvoolainen, pitkän historian omaava Varia Voce ja sen “houseband” Fantasmi loivat yhdessä hienon, herkästä iloisempaan kulkeneen kokonaisuuden. Konsertti sopi kaikenikäisille ja kuljetti kuulijoita kohti kesän tunnelmaa. Monelle mieleen jäi erityisesti päätöslaulu Kevätpurojen solinaa, joka soi vielä pitkään konsertin jälkeen.  Lammin seurakunnan puolesta kiitokset esiintyjille ojensi kanttori Roosa Koivu. 

Tänään kaikki kuluneen vuoden aikana kastetut saivat hakea oman kastekalansa kirkossa olevasta kalaverkosta. Kirkkoon oli kokoontunut yli 100 henkeä. Heidi-pappi piti saarnassaan lasten mielenkiinnon yllä juuri sopivalla tavalla. Saimme myös kuulla ensimmäistä kertaa lapsikuoron esityksen kanttori Roosa Koivun johdolla. Lapset lauloivat kauniisti, ja tilaisuus oli lämminhenkinen. Ohjelmassa oli lasten virsikirjan lauluja, muun muassa Tuulesta ja Pikkulintu riemuissaan. On ihanaa, että lapsille on oma kuoro!

Päivä on jo takana, mutta sen sanoma kantaa. Lammilla kokoonnuttiin arvokkaaseen ja mieleenpainuvaan tilaisuuteen. Kaisu Koskue piti ajatuksia herättävän puheen sankarivainajien muistoksi, ja kirkkokuoro lauloi kauniisti – kevään linnut yhtyivät mukaan kuin rauhaa tuoden. On tärkeää nostaa esille partion merkitys tässä jatkumossa: partiolaiset, Lammin Evonkävijät, hoitivat tehtävänsä ryhdikkäästi ja kunnialla. Heidän läsnäolonsa muistuttaa siitä, miten veteraanien perintö siirtyy eteenpäin – vastuunkantona, yhteisen hyvän rakentamisena ja valmiutena palvella. Nuorissa näkyy kunnioitus menneitä sukupolvia kohtaan ja tahto jatkaa heidän viitoittamaansa tietä. Isänmaa ei ole itsestäänselvyys. Se on ilon ja kiitollisuuden aihe – joka päivä.